Uusi kuluttajaluottodirektiivi (CCD2): Suojataanko kuluttajaa vai monopolia?

Euroopan unionin uusi kuluttajaluottodirektiivi (CCD2) on merkittävä sääntelyuudistus, joka pyrkii vastaamaan digitalisaation, uusien luottomuotojen ja kuluttajansuojan haasteisiin. Direktiivi laajentaa aiemman sääntelyn soveltamisalaa huomattavasti. Mutta mitä hallituksen esitys direktiivin soveltamiseksi tarkoittaa käytännössä yrityksille ja kuluttajille – ja millaisia riskejä uudistus tuo mukanaan?

Laajentunut soveltamisala – pankkien lisäksi myös uudet toimijat tarkkailuun

CCD2 ei enää koske vain perinteisiä pankkeja ja rahoituslaitoksia. Direktiivi ulottuu nyt myös esimerkiksi maksuaikapalvelun tarjoajiiin kuten Klarnaan sekä esimerkiksi Teleoperaattoreihin sekä lyhytaikaisiin ja pieniin luottoihin.

Tämä tarkoittaa, että edellä mainitut palveluntarjoajat joutuvat nyt noudattamaan samoja vaatimuksia kuin perinteiset luotonantajat.

Direktiivin päämäärä: kuluttajansuojan vahvistaminen ja sisämarkkinoiden harmonisointi

CCD2:n keskeiset tavoitteet ovat:

• Kuluttajansuojan parantaminen: erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien osalta.
• Tietojen läpinäkyvyys: luoton ehdot, kustannukset ja riskit on esitettävä selkeästi ja digitaalisesti saavutettavassa muodossa.
• Luottokelpoisuuden arvioinnin tiukentaminen: automaattiseen päätöksentekoon liittyy uusia vaatimuksia, ja luotonantajien on dokumentoitava arviointiprosessinsa tarkasti.
• Kytkykaupan kielto: luottoa ei saa enää sitoa pakollisesti muihin tuotteisiin, kuten vakuutuksiin.  

Vaikutus yrityksille: lisää pakotettuja kustannuksia

Direktiivin käytännön toteutus tuo mukanaan merkittäviä haasteita: Direktiivin noudattaminen tulee olemaan kallista. Laki esimerkiksi pakottaa käyttämään valtion ylläpitämää positiivista luottotietorekisteriä, vaikka tarjolla olisi myös kustannustehokkaampia vaihtoehtoja, jotka kustantaisivat vain alle kolmanneksen valtion ylläpitämän rekisterin kustannuksista. Pakottaminen käyttämään kalliita valtion ylläpitämiä rekistereitä ei todellakaan tue yrittäjyyttä vaan päinvastoin tukahduttaa innovaatiota sekä edesauttaa palveluntarjoajien poistumaa markkinoilta.

Vaikutus kuluttajille: enemmän tietoa, vähemmän vaihtoehtoja?

Kuluttajan näkökulmasta CCD2 tuo mukanaan selkeämmät luottoehdot ja paremman vertailtavuuden, sillä kuluttajansuoja ulottuu nyt myös pieniin luottoihin. Toisaalta direktiivi tuo rajoituksia luoton saatavuuteen: tiukemmat luottokelpoisuusarviot voivat sulkea ulos kuluttajia, jotka aiemmin saivat luottoa kevyemmillä ehdoilla.

Lisääntyvät kulut yrityksille, vai siirto kuluttajien maksettavaksi?

CCD2:n perimmäinen tarkoitus on ehkä olla askel kohti vastuullisempaa luottomarkkinaa, mutta sen vaikutukset eivät ole yksiselitteisesti positiivisia. Direktiivi tuo mukanaan Hyötyjä kuluttajille, mutta vain jos he ymmärtävät ja osaavat hyödyntää uusia oikeuksiaan. Lisäksi riskinä myös on direktiivistä aiheutuvien lisäkulujen siirtäminen viime kädessä kuluttajan kontolle.

Yrityksille Laki edellyttää positiivisen luottotietorekisterin käyttöä, vaikka kaupallisilla alan toimijoilla olisi edullisempiakin vaihtoehtoja. Kustannukset kasvavat, ja valtion monopoliasema vahvistuu yritysten kustannuksella. Tämän myötävaikutuksella markkinoiden joustavuus kärsii, jos sääntely karkottaa innovatiivisia toimijoita tai vaikeuttaa luoton saatavuutta.

Sääntelyn onnistuminen riippuu lopulta siitä, miten jäsenvaltiot toteuttavat direktiivin kansallisesti – ja kuinka hyvin yritykset ja kuluttajat sopeutuvat uuteen luottomaailmaan.